No niin, josko sitä jatkaisi vähän kuulumisten päivitystä (lue kuvien ruutuun lätkimistä), koska kuitenkin uusia kuvia tulee varmaan napsittua lisää lähipäivinä kun suunta on rauma.

Voinkin siis aloittaa viime rauman reissun kuvilla :) Käytiin kaverin kanssa päiväreissulla kotitanhuvillani kesäkuussa. Kierreltiin vähän paikkoja ja tietty shoppailtiin ja syötiin hyvin!

Torin laidalla on isohko ihana sisustusliike Kodinonni, jossa on mm. tavaraa, huonekaluja ja kankaita. Siellä olisi voinut kierrellä luvattoman kauan. :D

Mukaan paikasta tarttui sitten Design Lettersin pikkupusukka ja tuollaiset hauskat "vetimet" johonkin laatikkoon laitettavaksi. En voinut vastustaa kiusausta. Bukowskin pöllöpehmo on löytö ABC:ltä, jossa poikettiin tauolla ennen kaupunkiin menoa. Must have :D

Vähän kiertelin "vanhoja paikkoja", vaikka uudistuksia ovat kokeneet.

Tässä kirjaston lukusalin puolta kanaalin toiselta puolelta. Ei sinä päivänä satanut ollenkaan, ei.... Likellä tuli rakeitakin, onneksi ei siellä missä itse olin.

Kirjastoa vastapäätä kanaalin toisella puolella oli ennen vain, miten sen sanoisin, melkein jättömaata :D Sellainen ihan tylsä ruohokenttä, jossa pidettiin aiemmin silakkamarkkinoita, joiden aikana maa yleensä oli kamalaa mutavelliä... Nyt olivat tehneet alueesta hienon puiston! Olin ihan että woot missä mä oikein olen :D

Juuri ennen pesiskenttää (se kai se sentään vielä on, talvella luistelupaikka?) oli jokin hauska puutarhajuttu, siellä oli noita istutuslaatikoita joissa kasvoi pientä kasvin alkua. Nuo askeleet on tehty varmaankin lasi- tai muovimosaiikin tyyppisistä jutuista. Ilmeisesti siihen olisi kesän aikana tulossa jotain muutakin, pitää varmaan käydä katsomassa miltä siellä nyt näyttää.

Poikkesin myös katsomassa liikennepuistoa ja leikkikenttää. Jos kuulitte valtavan "NÖYYYYY!" -huudon niin se olin sitten minä. Ne olivat purkaneet ihanan vanhan linnoituksen siltoineen, torneineen kaikkineen ja pykänneet paikalle tuollaisen yhden tönön ja tuota typerää leikkialustaa. On se perhana, kyllä ne penskat ennenkin hiekassa ja kivissä pyörivät.... Nykyään ei saa polvea naarmuttaa. Ja mitä ne nykyajan leikkikentän vekottimet edes on? Useimpien käyttötarkoituksesta ei minulla ole hajuakaan... miten niihin edes mennään? Huoh. Onko niitä hauskoja kiikkujakaan enää missään, niitä joita tuli silloin joskus hieman(?) yli kymmenen vuotta sitten? Semmoisia punaisia ylösalaisia V:n mallisia, joissa oli renkaat päissä? Niissä kiikuttiin ylös alas samalla kun pyörittiin ympäri? Metkoja vekottimia, viihdyttiin niissä kaverin kanssa vielä aikuisiälläkin :D

Mutta sen linnoituksen purkamisesta olen kyllä pettynyt! :(

No, onneksi on muistoja :)

Mitäs sitten... Niin, oltiinpa tuossa heinäkuun alussa Ukissa taitotorilla myymässä kaverin kanssa tuotteitamme. :) Kaunis ilma, jossa sitten tuli istuskeltua se useampi tunti... Arvattavin seurauksin :D Ei sillä että mulla olisi päänahka, naama, niska, kaula ja käsivarret kyynärpäistä alaspäin palaneet... Ei sillä.... Huoh. Ihminen se ei opi ikinä :D Aina pitää itsensä joka kesä polttaa sen yhden kerran, vähintään :D

Tässä nassukuvaa ennen kuin poltin sen.... :D Nyt oon sitten hiukan päivittyneempi. (Mutta vain hiukan, vaikka mä palan ja se muuttuu "rusketukseksi", niin mun vaaleudessa sitä ei ees muut huomaa)

Tämmöinen ihana kehys tarttui Ukin torilta mukaan, virittelen tuohon harmaata pitsinauhaa niin saan siihen koruja kiinnitettyä :)

Myyntitouhujen jälkeen ajeltiin Taivassaloon Silakrysäyksen loppuhulinoihin (lue kaljatelttaan :D) ja sitä ennen poikettiin louhoksella. Aah että siellä on ihanaa tuo vesi! Niin sinistä ja turkoosia että fiilis on kuin jossain kaukomailla!

Joskus mä vielä menen tuonne uimaan! Tuo on muuten myös sukeltajien suosima paikka.

Tässä sitten kuvaa mun ihanista rusketusrajoista :D Lisätkää siis tuohon ruskettuneet käsivarret kyynärpäistä alaspäin. :D Ja muuten oon sit semmonen vaalee kalkkuna :D 

Toi tukka on kyllä niin semmonen harottaja että.. oon niin huuhkaja :D SWING! Töyhdöt löytyy :D
Kampaaja on vasta ensi kuussa, apua.. Pituus säilyy varmaan samana, mitä nyt latvoista kuivuneet pois, väri totisesti muuttuu taas vaaleaksi :D Nyt on puolen päätä omaa väriä ja puolet värjättyä :D

Synttäripäivä oli muuten kiva! :)
Sisko miehineen ja tyttärineen tuli hakemaan mut aamusta ja suunnattiin Myllyyn :) Sain aamupalaksi kahvin ja ison palan suklaakakkua, jota en edes jaksanut syödä kerralla :D Dogibägi kunniaan!

Siinä vaiheessa mukaan liittyi siskon vanhin poika vaimonsa ja tyttärensä kanssa :) Olikin hauska nähdä pitkästä aikaa, etenkin pientä siskon pojan tyttöä :) Aika menee liian nopeasti, neiti on jo yli vuoden! 

Shoppailtiin pisin poikin, kaikille löytyi jotain :D
Sitten syötiin ja kierittiin lisäshoppailemaan :D 

Ja sitten poikettiin kaffeille :D

Kello oli yli kuuden kun olin kotona :)

Mutta sitten hauskuus loppuikin. Yöh en juo enää ikinä kahvia, edes kuppia silloin tällöin. Nyt meinaan tuli niin paha olo päivän aikana nautituista kahdesta kupista, että ei tosikaan. Maha kiersi ja kiersi, tuntui että mahalaukku ja suolisto yritti ulos.. Oksetti ja pytyllä sai juosta. Meni siinä sitten koko sunnuntaipäiväkin potiessa, ja se kahvin maku suusta ei meinannut lähteä niin millään!! Tuon pahan olon takia missasin yhdet tärkeät synttäritkin :(
Huh, mutta nyt siis selkeni, ettei mulle käy ainakaan useampi kuppi päivässä kahvia. Jos nyt uskallan juoda edes sitä yhtä. Välillä vaan sitäkin litkua tekee jostain syystä mieli... :D

Sitten vähän synttäripäivän ostoja:

Tavoitteena oli löytää nätit kengät, mulla kun on vaan semmosia, tossukoita :D No löytyi, alesta ja ihanilla niittikoristeilla :)
(Milloin muuten nainen oppii ettei uusia kenkiä laiteta jalkaan jos aikoo kävellä vähänkin pidemmän matkan? Nimim. Rakot pikkuvarpaissa ja kantapäissä.... :D Tää on niitä samaan sarjaan palamisen kanssa meneviä joka kertaisia tyhmyyksiä :D) 

Cubukselta löytyi valkoinen teeppari, jonka alle voi laitella erivärisiä toppeja :) Korut ovat myös sieltä, siis alessa kumpikin pari maksoi euron!! Ja! Mun aikuiselämäni ensimmäiset aurinkolasit! :D Kun mulle ei sovi ikinä mitkään, ja nuo nyt oli ihan siedettävät niin oli pakko ostaa, että näkee joskus olla ja etenkin pyörälenkeillä ois kiva jos pystyis katsomaan eteenpäin ilman sokaistumista.... :D
Toisen vaalean paidan nyöreillä sain siskolta lahjaksi, muistaakseni Seppälästä :)

"Moon khuul"

Noissa on hauskat blingit sivuissa :)

Mutta hei, nyt tämä paisuu taas kilometrien mittaiseksi... Palaan taas myöhemmin asiaan :)

Kiitos kaikille kommenteista :) Olette ihania :) Laittaisin sydämiä tähän, mutta olen aika varautunut sydänten käyttäjä :D Tietäkää kuitenkin että kommenttinne merkitsevät paljon.

Voisin laittaa jotain kuvakoostetta mitä tässä on tullut tehtyä nämä kuukaudet.. Ainakin siten muistan osan tapahtumista :D Kuvaan nykyään sitten kännykällä koska muuta kameraa ei ole, joten jos kuvien laatu järkyttää silmiänne, valitan, laatu tulee pysymään samana kunnes saan a) lottovoiton b) säästettyä rahaa kameraan :D

Aikaa ennen eroa käytiin Salossa AutoSaloon messuilla katselemassa hienoja tuunattuja autoja ja pyöriä :)

Eron jälkeen, mutta vielä Naantalissa asuessani kävimme kaverin kanssa Turussa myymässä Henrikin pihakirppiksellä vähän tavaraa :) Todella idyllinen paikka!

Juhannuksena sisareni miehineen ja tyttärineen tuli käymään uudessa kodissani ja kävimme katsomassa Naantalissa kokon sytyttämisen. Tai kokkojen, Kultarannan ja Kuparivuoren, jossa siis olimme :)
Sitä ennen kasasimme suvun voimin juuri ostamani vuodesohvan, olikin souvi :D Saatte sisustuskuvia joskus :)

Ai niin, täällä Raisiossa on myös Alppiruusupuisto, sielläkin tuli pistäydyttyä nyt ihan ensimmäistä kertaa :)

Muutenkin on tullut kuvailtua jonkun verran, olen tehnyt pyörälenkkejä suht säännöllisesti. Taidan jättää seuraavaan kertaan mm. kuvia päivän Rauman reissulta sekä nassukuvia että Taivassalon louhoksen kuvat.. Ja muita :)

Nyt katson vielä yhden jakson Klikkaa mua -sarjaa Katsomosta :) Sitten nukkumaan, huomenna on kriisin paikka, 30 vuotta tulee täyteen!! ;)
Sain siskolta puhelun tänään illalla, tulevat tänne huomenna käymään :) Katsotaan josko illalla menisi kaverin grillipirskeisiin tai Raision Bluestorille kuuntelemaan :) Alkuperäinen suunnitelmani oli mennä Kultarantaan opastetulle kierrokselle päivällä, mutta eiköhän suku voita kirkkaasti :)

Öitä!

Pitkästä aikaa

Iltaa.

Täällä on ollut nyt todella pitkä tauko. Mulle on tapahtunut tässä tämän vuoden aikana niin paljon kaikkea, elämä on kääntynyt ympäri, että en vain ole saanut kirjoitettua mitään tänne.
Tai no, alkuvuodesta jotain hömppää, vaikka saatoin silloinkin kyllä jossain sivulauseessa mainita, että olo on ollut huonompi..

Olo tosiaan on ollut huono. Tai, nyt se alkaa jollain tavalla olla parempi, jos niin voi sanoa...

Mä en edes tiedä miten mä tän kaiken tänne kertoisin, pitää vaan jotenkin yrittää...

Mä en pystynyt joululoman jälkeen menemään takaisin kouluun tammikuussa, ahdisti niin kovin. Ahdistus kasvoi ja kasvoi enkä kertonut kenellekään, en edes miehelle.
Maaliskuun puolivälissä sain mentyä kouluun, jossa tehtiin päätös että lopetan koulun ja hankin apua. Menen sitten takaisin kun olen kunnossa. Elätän toivetta ensi vuoden syksystä.

Tuon päätöksen jälkeen piti sitten kertoa asiasta miehelle.

En osaa tähän edes pukea sanoiksi, kuin paska olo minulla silloin oli ja kuinka pahalta minusta yhä tuntuu.

Ennen kuin ehdin kertoa, meille tuli miehen kanssa kihloissaoloa täyteen kymmenen vuotta. Mies oli ostanut minulle uuden sormuksen ja kysyi mennäänkö naimisiin.
En tiennyt mitä sanoa.

Muutama päivä tämän jälkeen sain kerrottua kaiken miehelle. Vedin häneltä maton jalkojen alta. Pari päivää paruimme ja keskustelimme.

Tiesin jo mikä lopputulos oli, olin sitä ajatellut koko kevään ja koittanut valmistautua asiaan.

Päätimme erota.

Asuin meihen kanssa vielä noin kuukauden, kun etsin omaa kämppää, jonka löysin Raisiosta. Muutin tänne 19.5.

Olin alkuun saikkarilla, nyt olen työtön työnhakija. Käyn juttelemassa psykiatrisella säännöllisesti. Lääkitystä on nostettu korkeammalle kuin ikinä ennen.

Mulla on niin paha olo tämän eron takia. Tuntuu että olen pilannut niin oman kuin miehenkin elämän. Ainakin tuhlannut miehen elämästä kymmenen vuotta.

Mies haluaa perheen ja terveen vaimokkeen. Nyt sillä on jo uusi nainen, minä sulattelen vielä sinkkuusajatusta.

Kaikkein pahinta asiassa on, että luulen miehen olleen minulle se yksi ja ainoa, se oikea. Tekisin mitä vain jos saisin tehdyn tekemättömäksi.

Mutta koska niin ei tapahdu, pitää vain toivoa että ihmisille on useampi "se oikea", ja että kun se seuraava osuu kohdalleni, osaan ottaa opiksi virheistäni enkä toista tätä kaikkea.

Minulla on ajoittain hyvä olo, sitten taas olen aivan rikki ja lopussa. Ehkä tällä hetkellä olen enemmän hyvän olon puolella, vaikka olo on taustalla siltikin vähintäänkin kaihoisa.

Onneksi minulla on sukulaisia joille voin purkaa mieltäni ja ihania kavereita. <3
Kyllä tämä tästä, jotenkin.