Jatkoa eilisen sisusteluihin.

Jos et siedä sitä... ei kun siis jos et voi kätkeä sitä, korosta sitä. Eikös se niin mennyt?
Mullahan tuo vaalea puun väri tökkii. Ja semmoinen hieman tummempikin. Oikeastaan melkein kaikki puun värit. Yh. Yläkerrassahan on vaalea laminaattilattia, yöh, ja rappuset ovat vaaleaa puuta, huh. Kaikkein hirvein on alakerran ovet, joita on viisi kappaletta, sellaista hirveää puun sävyä. Plus koko pukuhuone, sauna ja kylppärin katto.........

Mutta! Kun täällä nyt on tuota vanhaa roinaa vaikka muille jakaa, niin. Nappasin nyt käteeni rätin ja ähistelin selkäni (ja perseeni, voi elämä) kanssa tuon miehen isän vanhan pikkulipaston tuohon eteiseen. Onneksi oli aika kevyt kapistus ja tiellä oli vain yksi kynnys.

Jotenkinhan nuo tietyn aikakauden huonekalut ovat symppiksiä. Pidän niiden muotokielestä.

Aikaisempi pöytähän tässä oli tv-taso, sellainen lastulevyhässäkkä joka oli täsmälleen samaa sävyä kuin portaat. Mutta siis, lastulevyhässäkkä. Huh. Nyt tilalla on sentään kauniimpi huonekalu.

En vielä ole ihan varma annanko tuon liinan olla paikallaan... En ehkä.

Tasot jäivät tyhjiksi, niin keksin laittaa sinne parit kirjat ja tuiksi miehen joskus ostamat takorautaiset seinäkoristeet/amppelitelineet). Passaavat mielestäni oikein hyvin!

Työhuoneessani on vielä se liinavaatekaappi, vähän samaa muotokieltä ja hieman tummempi sävy. Sen haluan rahdata alakertaan eteiseen. Sopii just niihin kamaliin oviin. Sitten ne ei ole niin irtonaiset ja silmiinpistävät siellä. Vielä kun saisi miehen suostumaan asiaan. Esitin sille ideaa eilen, ei ollut ihan varma. En raaskinut vielä esittää, että sinne voisi jemmata kenkiä... :D Mahtaneeko siihen suostua. Olisi vaan niin kätevää. 

Menen hauduttelemaan ideaa.