Jää + minä = aikalailla mahdoton yhtälö.

Mutta kuinka ollakaan, isäntä sai houkuteltua minut sunnuntaina kävelylenkille, jonka toinen puolisko käveltiin ihan siellä jäällä. Minähän olen ties mistä iästä lähtien ollut jää- ja siltakammoinen, mietin aina kaikki mahdolliset pelastautumisvaihtoehdot kaikille kauhuskeenaarioilleni.. Joka kerta kun mennään sillan yli, niin meikä kertaa mielessä "missä järjestyksessä teen asiat" -loorumin. Kummallista kyllä, tämä fobia ei ole kamalan paha ruotsin- tai tallinanlaivoilla, mutta jonkinlainen hukkumispelko sielläkin on. Veneessä olen taas aikalailla pelosta jäykkänä, vaikka tavallaan veneily on kivaakin.
Ehkä tämä fobiani johtuu siitä että en ole koskaan ollut kovin hyvä uimari, vaikka olenkin pienenä ja nuorempana tykännyt kaverin kanssa polskia uimarannoilla vaikka kuinka. Sukeltaa varsinkin. Mutta uimakoulussa ja koulun uintitunneilla on käynyt selväksi että uiminen ei ole vahva lajini :D Hyvä kun koiraa polskutan. Osittain tämä taas johtuu siitä, että en ole aina saanut sukeltaa enkä ole koskaan oppinut uimaan selkää, koska korviini ei saanut mennä vettä tuubien takia.

No jaa, olipa loorumi, vaikka piti vain lätkäistä kuvat jääkammoisesta punkeroisesta hahmostani sekä muutama muu näpsäys. Todisteena että ihmeitäkin tapahtuu. Jää ei pettänyt altani. :D

Siellä se pönöttää keskellä hiihtolatuja :D No, onneksi nuo ei ole ns. virallisia latuja, vaan siellä saa kyllä saapastellakin seassa. Jos nyt hiukan koittaa varoa noita varsinaisia latuja. Luisteluhiihtäjiä käy kyllä sääli :D Tuolla takana ei ole mitään kamalaa möykkyistä jäätä tai railoa, siellä on aurattu luistelijoille reitti.

Jollakulla on kivan näköinen paikka saaressa.

Käytiin Merisalissa kaakaoilla ja paistateltiin päivää ennen kuin palattiin "kaupungin kautta" kotiin. Käytiin ostamassa virpojillekin karkkia, mutta ei meillä vain kukaan käynyt. Höh. No syötiin karkit sitten itse :D