Terveisiä tautipesästä. Onnistuin näin joululoman alkuun tempaisemaan itselleni jonkin pöpön. Kurkku on niin kipeä ettei taas hetkeen (vaikka onkin kurkkukipua tälle talvelle piisannut) ja kuumettakin oli eilen mitatessa. Tänään en ole mittaillut. Tämmöistä on vissiin liikkeellä, pari päivää kurkku niin prkeleen kipeä ja kuumetta, sitten huits vaan ohi koko juttu.
Ahdistaa ajatus että pitäisi ehtiä siivoamaan vknloppuna ja jouluostoksetkin mies meinaa tehdä jo huomenna aamulla, luulee ressu että sitten ei tarvi mennä kauppaan ennen ensi viikon torstaita. Luulen että homma pettää jossain vaiheessa :D
Huomenna menen kai kaverin kanssa vielä vimosille jouluostoksille, jos en ole kuukahtanut :D
Pitäisi keksiä tuolle isännälle jotain... Olen ehdotellut juttuja, mutta mikään ei kelpaa. Ja sitten se ei itse osaa sanoa mitään. Se on tilannut mulle ebaysta jonkin pöllöjutun, ei kyllä ehkä ehdi enää jouluksi, mutta silti. Kehtasi se mokoma sanoa jossain vaiheessa viikkoa, että en varmaan edes ole ajatellut hänen lahjaansa!!! Meinasi kuppi mennä nurin. Kun ei mikään kelpaa eikä osaa itse sanoa mitä tahtoo. Pitää varmaan mennä nappaamaan jokin lahjakortti vielä jonnekin erä/ase -liikkeeseen... Kun ei muuta oikein keksi. Vihaan lahjojen ostamista, ainakin ihmisille joilla periaatteessa on kaikkea ja jotka ei osaa sanoa mitä haluaa :D Luulen ettei mies arvostaisi jos ostaisin jonkin astiaston tms :D Vaikka semmoista tarvittaisiinkin. Tosin ei tietysti miehen mielestä. Kun meillä on astioita, kaikki eri paria jotain halpiksia ja monessa on jokin naarmu/viilto/lohkeama. Argh!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mutta mutta.

Kivempiin juttuihin.

Viime lauantaina oli ne koulun avoimet ovet ja myyjäiset. Oli tosi hauskaa! Väkeä oli ihan kivasti, ja kauppa kävi. Itsekin sain ihan hyvän saldon korviksista, tiskiräteistä ja avainkaulanauhoista. Kiitokset kaikille!!
Ja ihmiset kutoi muuten sitten hyvän näköisen maton! Sai kokeilla kaikkia eri matskuja, perinteistä ja sitten mm. jouluköynnöstä ja hiekkapaperia tuli mukaan. Aika makea matosta tuli, pitää sanoa!

Matosta ei ole kuvaa, mutta tässä muutama kuva perjantailta, kun valmistelimme paikkoja.

Meidän luokan tyynyt.

Meidän tonttulakit.

Vanhempien tekstiilioppilaiden juttuja.

Vanhempien tekstiilioppilaiden juttuja.

Arpajaispöytää.

Vaatetuspuolen oppilaiden ihania juttuja.

Siskon perhe tuli lauantaina koululle katselemaan ja päivän päätteksi minä lähdin heidän mukanaan Lappiin, sillä illalla oli odotettu Sturm und Drangin keikka Euran Osmantuvalla, jonne minä ja siskonlikka mentiin :) Oltiin niin innoissamme, että oltiin "hiukkaliika" aikasin paikalla :D Mutta ehdittiin siinä sitten bongailla bändin jäseniä ja kuultiin niiden harjoitussettikin :D Ja oltiin ihan että "voi"!!! kun nähtiin kosketinsoittaja Jeppe, miten se olikin niin pieni :D (kun nuoriahan ne sällit on muutenkin).

Keikka alkoi puoli kahdelta :D Voitte kuvitella että saatoin nuokkua siinä vaiheessa jo, kun heräsin aamulla jo kuudelta. Keikka oli kyllä odottamisen arvoinen, wow! Ihanaa kun pojat soitti niin paljon vanhoiltakin levyiltä! Olin ihan yllättynyt kuulijakunnasta, siellä oli kaikenikäistä porukkaa, ja sen näköisiä sällejä, että olisin kategoroinut ne muuten jonnekin Korn:in kuulijakuntaan :D Siellä ne ihan innoissaan olivat :D Päästiin toiseen riviin ihan lavan keskustan tuntumaan.

Kumma miten se että joku on bändin solisti, hyvä-ääninen ja suht komea nuorimies, saakin mut antamaan anteeksi sen, että tyyppi on suomenruotsalainen :D Hauskaa oli, kun André välispiikeissä puhui suomea, ruotsia ja englantia sekaisin. :D Ja koko kuulijakunta antoi sen anteeksi. Aika metkaa :D

Ei sillä että suomenruotsalaisuus olisi mikään kamala juttu, mutta se on välillä häiritsevää, kun joko he eivät oikeasti osaa suomea (en ymmärrä) tai sitten he teeskentelevät etteivät ymmärrä, ovat ylpeitä siitä suomenruotsalaisuudestaan. Kai siitä tavallaan saa olla ylpeä, mutta kun kerran suomessa asutaan..... Vähän sama kuin ranskalaiset teeskentelevät etteivät osaa englantia, vaikka varmasti osaavat, ovat vain niin ylpeitä ranskalaisuudestaan, että halauavat korostaa sitä joka paikassa. On se nyt kummiskin eri olla ranskalainen kuin suomenruotsalainen? :D

Toivottavasti kukaan ei nyt käsitä väärin, mulla on ihania suomenruotsalaisia tuttuja ja aika likellä suvussakin on. <3

Mutta jos vaikka pari geigekuvaa:

Pitäisi käydä useammin jossain keikoilla, ihan sama missä, ja harjoitella valokuvausta. On meinaan haastavaa. Ja pojilla oli kyllä semmoset valoshowt, että muutaman kerran olin ihan sokkona hetken kun oikein tuikkasi kivasti silmiin.

Seuraavaksi sitten helmikuussa laivalle :D Niin kuin siskonlikka totesi, siellä ne ei pääse meitä pakoon :D Nyt ne mokomat livahti takahuoneeseen niin nopsaan että hyvä kun tajus :D

Oltiin keikan jälkeen siskon luona joskus neljältä, ihan kuollut olo, mutta silti oli hiukan vaikeuksia nukahtaa :D Kävi ylikierroksilla :D "iik se katto mua iiik se osoitti mua" :D

Nukuin patjalla lattialla ja sainkin ihan ylikomean petikaverin, kun siskonlikan kissanpentu (iso mies jo) tuli mun seuraksi nukkumaan!! Ihana kun se nukkui mun kanssa melkein koko yön. Aamulla se oli hiukan levoton ja tuli mun naaman eteen hurisemaan ja tuijotti niillä isoilla simmuillaan. Palluttelin sitä sitten siinä hiukan aikaa ennen kuin nousin ylös. Ajatelkaa, heräsin joskus puoli kymmeneltä... Peilistä katsoi punasilmäinen hirviö :D

Siskonlikka heräsikin sitten vasta joskus yhdeltä, jolloin me oltiin jo siskon ja miehensä kanssa lähdössä Raumalle joulumarkkinoihin ja käsityöläismarkkinoita katsomaan Poselliin.

Keli oli jäätävä, mutta tehtiin ihan kiva kierros, ensin markkinat, josta ostettiin siskon kanssa uudet huivit, minä ostin herkkua salaatinkastiketta (markkinoilta pitää aina ostaa sinappia tai jotain muuta herkkua) ja kierrettiin sitten vielä torille ja torilta Posellille. Matkalla eksyttiin ohops mm. Pentikin liikkeeseen, josta ostin ihania kuusenkoristepalloja, semmoisia jäätyneen näköisiä. Pitääkin ottaa kuva jossain vaiheessa.

Posellissa oli kaikkea ihanaa, itse ostin vain betonisen ruusukoristeen, vaikka olisi muutama muukin juttu syyhyttänyt.

Uuh, alkaa väsy painaa. Ei ihan terve ole kun kirjoittaminenkin väsyttää. Olen parina päivänä ollut ihan valmis petiin jo kuudelta illalla. Sitten vaan väkisin odottaa että kello tulee sen verran että kehtaa mennä sänkyyn :D

Ai niin, katsokaas muuten mitä posti toi yksi päivä:

Mun käyntikortit :D

Ja joululahja Tiikulta!!! Iiks, onneksi saan pian avata sen :)

Sain myös yllätyspostia vanhalta ystävältä, olin ihan hoomoilasena kun näin kuoren.. Kortti ja ihana japanilainen pöllökännykkäkoru. Laitan kuvan tänne heti kun ehdin ottaa kuvia. Pakko tunnustaa, että ihan purskahdin itkuun. Oltiin ennen kuin paita ja peppu, sitten tuli välirikko, eikä välit ole oikein korjaantuneet sen jälkeen. Ei olla oltu yhteyksissäkään aikoihin. Itse kaipaan häntä usein, nyt tuli itku kun ajattelin, että hänkin kai ajattelee minua. Kunpa joskus saataisiin taas välit kunnolla kuntoon. Ikävä.

Nyt lämpimään suihkuun, lämmintä juomaa ja viltin alle sohvalle, kunnes saa mennä petiin. Lupaan viikonloppuna ryhdistäytyä ja siivota ja stressata joulua :D