Viikonloppu oli taas yhtä horroria. Nyt ne tuli sitten ne mielialaoireet. Oonhan mä ollut vähän närkki tässä jo jonkun aikaa, mutta en nyt ihan mikään raivotar - parkuja.

Lauantaina piti mennä miehen kanssa katsomaan mulle uusia kenkiä Myllystä, kun vanhat tosiaan on rikki. No, minähän etsin oikeastaan saappaita, ja nimenomaan Hai -saappaita. Sokoksella oli liiloja. No eihän mun läskeihin pohkeisiin mennyt edes Hait, vaikka ne onkin lyhytvartiset. Siinä vaiheessa jo itketti ja tuskastutti, mutta lähdettiin vielä Prismaan katsomaan valikoimia saappaista ja kengistä yleensä. No ei niin ei. Ja mies ei taas tajunnut ollenkaan, että saappaat jotka minä olisin halunnut, olisi pitänyt olla kauniit ja esiteltävät. Ei semmoset perusmustat nokialaiset. Mies vielä tokaisi, että hän ajatteli että mulle ostettas sellaset saappaat että hänkin voisi niitä käyttää pihalla/mettässä/missälie paskassa. No tokaisinko tässäkin vaiheessa aika rumasti että tod. mun nättejä saappaita (jos mun läskit jalat niihin ees mahtuisi) ei lainaisi mies eikä ainakaan mihinkään kakkahommiin. Aika tylyä, kun vielä oltiin miehen rahoilla mulle ostamassa niitä kenkiä.... No, mies sitten mulle ojenteli kaikenmaailman kenkiä ja mulla kasvo epätoivo ja tuskaisuus kun musta tuntui että olisi pitänyt jotkut vaan ottaa ja olla hiljaa ja tyytyväinen, mutta eihän niitä miehen valkkaamia kenkiä meikäläinen olis pitänyt... Siis eikö se jo tunne mun tyyliä? Käytiin välissä Kookengässäkin, eikä sielläkään muka ollut mitään. Jossain vaiheessa oltiin takaisin Prismassa ja minä sain totaalisen parkumiskohtauksen, puolittain raivosin miehelle tuskaa kun ei löydy kenkiä ja miten koko homma ahdistaa ja miten tyhmältä tuntuu kun ahdistaa, kiukuttaa ja itkettää ihan sama mitä mies tekee tai sanoo tai onko hiljaa (ja ylipäänsä näihin oireisiin ei voi vaikuttaa millään tavalla lieventävästi, voin raivota ihan mistä syystä vaan tai ihan syyttä)... Onneksi mies jokseenkin ymmärsi ja oli pahoillaan kun hänen tahdostaan ja jankkauksestaan otin lääkäriin yhteyttä ja aloitin lääkkeen lopetuksen. Kun ei se muka tajunnut että siitä näin paljon oireita tulee. Vaikka on se ennenkin näitä nähnyt, silloin joku vuosi sitten esmes. kun ei ollut vissiin kummallakaan rahaa ja mulla jäi muutama päivä ottamatta lääkettä, olin ihan hirviö. Sama silloin joskus kun aikoivat vaihtaa tämän lääkkeen toiseen ja tuli oireet. Lyhyt on miehen muisti, minä kyllä muistan kokemukseni. =/

Sunnuntaina mies oli jossain menoissaan ja oli antanut mulle rahaa, jos vaikka olisi helpompaa mennä yksin katsomaan niitä kenkiä ihan omassa rauhassa. No, minä lähdin, mutta en sitten tajunnut että oli sunnuntai ja bussit ei kulje samoin kuin viikolla. Odotin ensin Naantalin päässä melkein puoli tuntia bussia, ja sitten Raisiossa huomasin että bussi joka menisi Myllyyn, tulee vasta tunnin päästä. Se tuntui maailmanlopulta ja paruin sitten siinä pysäkillä kuinka kaikki on perseestä ja miten minä olen maailman huonoin olento ja yököttävä ja turha ja mitä lie kaikkea mitä nyt voi märehtiä kun oikein on perse-olo. Lähdin sitten takaisin kotiin siitä. Kotona kaaduin sohvalle ulisemaan silmiäni turvoksiin.
Mulla olisi ollut nyt viides viikko alkamassa, nyt olisi ollut tarkoitus ottaa tänään aamulla pilleri, kun viimeksi otin perjantaina, eli joka kolmas päivä. Mies sitten sunnuntaina ehdotti että jos menisin lääkäriin kysymään apua, mitä tehdä, pitäisikö lopettaa tämä lopetus vai mitä. Kun koulu kärsii kun joko istun pytyllä tai huippaa tai uusimpana, raivoan ja parun. Mies lähti illalla reissuun pariksi päiväksi, melkein perui menonsa, kun ei olisi halunnut jättää minua yksin. Mutta mitäpä se olisi auttanut, olisin varmaan vain saanut riidan aikaiseksi mielialoillani tai ainakin miehelläkin olisi ollut kurja olo. Minä nappasin eilen illalla jo lääkkeen, kun olo oli niin paha.
Nyt aamulla soitin arvauskeskukseen ja sain ajan sijaiselle, olisin kyllä halunnut omalääkärille, mutta kun ei niin ei.
Sijainen sitten kertakaikkiaan käsitti kaiken ihan väärin, eikä suostunut tajuamaan että oireeni johtuvat lääkkeen lopetuksesta, eikä siitä että olen masentunut. Sai päähänsä että olen ihan masentunut ihmisraukka ja päätti kirjoittaa lähetteen psykiatriselle. Just. Meinasi siinäkin palaa käämi totaalisesti ja harmitti niin että silmät kostui kun teki mieli alkaa vollottaa, mutta siitähän se vasta olisi saanut vettä myllyynsä, idiootti. Nytkin se näki varmaan näki kuinka hermostuin ja olin vedet silmissä (koska vieroitusoireet!) ja ihan varmaan ajatteli, että joo joo, kyllä se tietää että on masentunut, eikä vaan halua myöntää. Se kyseli mun taustat ja kaikki ja kerroin mistä johtuen olen ollut masentunut ja että olen käynyt terapiassa jne jne ja että siitä on VUOSIA aikaa ja että mulla on nykyään ihan normaali ja hyvä olo. Mutta eihän se pässi mitään ottanut onkeensa, toisteli vaan että "ei siinä ole mitään hävettävää jos on masentunut". Paras lause oli se, että "eihän se lääkitys yksin auta masennukseen". Meinasi mennä kuppi nurin kyllä siinä vaiheessa, no **ttu ei autakaan, siksi OLEN OLLUT HOIDOSSA JA TERAPIASSA JA MULLA ON JÄÄNYT LÄÄKE SIKSI KUN SIITÄ TULEE VIEROITUSOIREITA SENKIN PÄSSI.
No ihan sama, kirjoittakoon lähetteen, niin juttelen sitten asiasta OIKEASTI tietävän ihmisen kanssa, joka saa auttaa mua pääsemään tästä lääkityksestä eroon, kun se on ihan turha.
Omalääkärikin olisi antanut mulle tukea ja kirjoittanut (niin kuin puhe oli) jotain rauhoittavaa ja tasoittavaa että pääsen tämän vaiheen ohi ja että voisin jatkaa lopettamista. Mutta eihän tämä mitään semmosista... kyselee vaan että onko mulla ollut itsetuhoisia ajatuksia... Just. No ei ole, kun en ole masentunut! (mutta mulla on kyllä semmosia ajatuksia että voisin koettaa läpsiä sua ympäri korvia että tajuaisit jotain..... :D)

Että semmottiis. Sain tämän päivän saikkua ja huomenna koitan taas päästä sorvin ääreen.

Nyt iltapäivällä orientoiduin ja suuntasin kolmannen kerran kohti Raisiota ja Myllyä, ja jopa pääsin perille... Ja löysin kengät ja vielä housutkin! Näin sitä masennukseen shopataan.... :D Lol. Naurattaa koko homma, tai siis tuo lekuri, vaikka se myös pänniikin. Jatkan nyt lääkkeiden syömistä että koulu ei kärsisi enempää ja sitten joskus toisen lääkärin kanssa mietin sen lopettamisen. Jos ei aiemmin niin kesälomalla. Harmitta kyllä hiukan kun pääsin jo näinkin monennelle viikolle ja sitten joudun lopettamaan jonkun pällin lekurin takia (no okei, ei yksin sen takia :D). Tosin voisihan sitä kokeilla vielä saada aikaa omalle lääkärille, vaikka edes soittoaikaa ja pyytää jotain tasottavaa, mutta ehkä se sittenkin on parempi näin. Ärsyttää kun mies tässä oli enemmänkin innoittajana, tai siis jankkaajana ja nyt kun itse olisi sillä idealla että mennään tämä läpi, niin ei oikein voikkaan...

Mutta niistä ostoksista.. Löysin nyt sitten kuitenkin sieltä Kookengästä nämä uudet, olisi siellä ollut kyllä kivat korolliset nilkkuritkin, mutta... Jotenkin on jäänyt tämä "tossuttelu" päälle. Alunperin mietin consseja, mutta en sitten ostanutkaan niitä, kun ei ollut haluamaani väriä oikeassa koossa.
Nuo kengät on paksumpipohjaiset kuin aiemmat, joka toivottavasti tarkoittaa sitä että ne kestävät edes tämän syksyn (o_o) ja ne eivät ole kankaiset vaan nahan oloiset, joka toivottavasti myös edesauttaa kuivana pysymistä.

Kengät on harmaat ja niissä on pinkit vuorit ja toisina nauhoina tuli tietty kanssa pinkit nauhat.

Housut on Sokoksen Gossip -mallistosta, vaalean mintunvihreät, kerrankin mulla on "värilliset" housut, kun yleensä ei mun kokoa löydy. Nämäkin on varmaan ne isoimmat tuota mallistoa ja just ja just meni päälle. No ei nyt ihan niin, mutta ei paljon puuttunutkaan. Olenkin ajatellut että jos kokeilisi tiputtaa parit kilot, voisi noi housut toimia innoittajana. Hintaa näillä oli ihan kivasti, 59,90, mutta niissä oli -20% ale. Katsotaan jos hakisi toisenväriset vielä, jos saa kiloja pois ja jos niitä on siellä vielä myöhemmin. Oli myös keltaisia ja sellaisia hassun punertavia, hitsi kun ei nyt taas tule sen värin nimi mieleen. Eniveis.

Mutta että tämmöstä avautumista taas tälläkertaa. On se ilo koittaa lopettaa turhanpäiväinen lääkitys. Aika souvia.

Syssyä. Melkeinhän sekin on pian jo ohi.