Ehtoota.

Viikko vissiin taas vierehtänyt niin ettei huomaakkaan. Kipeilin siis viime alkuviikosta, keskiviikkona selviydyin kouluun. Ei varmaan tarvitse sanoa, että niiskutus, aivastelu ja kurkkukipuilu jatkuu edelleen, nyt viikonloppunakin oli tosi pop -olo.
Mies sai multa tartunnan, kävi puolestaan keskiviikkona lekurilla ja sai loppuviikon saikkaria. On se kumma, kun nuo työpaikkalääkärit kirjoittaa samoilla oireilla heti kolme päivää lekuria, kun taas terveyskeskushoitajat ja -lääkärit pompottaa hakemassa joka päivälle oman todistuksensa. Ei se mieskään juuri kipeä ollut, kurkkua valitteli ja keskiviikkona oli lämpöä. Muuten se vaikutti sitten torstaista lähtien normaalilta. :D

Kävin keskiviikkona koulun jälkeen Turussa Tarjoustalossa hakemassa viime tipassa verkkareita perjantaiksi, ensimmäistä fysioterapiakäyntiä varten.
Löytyi onneksi ihan kivat pökät, ekalla yrittämällä. Helppoa kun ottaa heti sen isoimman koon..... kröhm...
Mukaan tarttui myös setti harmaita muovisia koreja askartelurojuilleni, sekä olohuoneeseen lyhty.

Korit. Taustalla näkyy vanha muistitauluni, jonka kesän lopulla spraymaalasin violetiksi.

Tällaisesta lyhdystä olen haaveillut pidemmän aikaa, nyt oli muutama Tarjoustalossa alennuksessa, 4e lyhty, 1e kynttilä. Hyvä kauppa. :D Varmaan ovat menossa pois muodista nyt kun sain oman, mutta no jaa.

Mulla oli perjantaina siis se ensimmäinen fysio. Jännitti ihan kivasti. Terapeutti oli tosi kivan oloinen iloinen nuori naisihminen. Nolotti kyllä riisuutua sen edessä, mutta minkäs teet. Onneksi sain pitää verskat jalassa. Riitti kun yläkropan pläskit vilkkui. Melkein heti paljastui, että mulla on selkäranka vääntynyt. Ensin terapeutti kyseli pitkään että onko mulla todettu skolioosia, mitä ei ole ikinä mainittu. Sitten se mietti olisiko se jokin toiminnallinen juttu. Haki vielä kollegan katselemaan kun kumartelin. Kumartelussa mulla lähtee selkäranka vääntymään aika hurjasti. Musta tuntuu että kumarran suoraan, mutta kun terapeutti näytti miten mun pitäisi kumartaa että selkäranka olisi suorassa, tuntui että kumarran oikealle. Outoa. Ja pelottavaa miten sitä itselleen tuommoisia vääntymiä hankkii. Terapeutti oli sitä mieltä että kyllä se on jokin toiminnallinen juttu, kun tarkemmassa tutkimisessa selkäranka tuntui suoralta. Minä siis itse väännän itseäni mutkalle, luultavasti siksi että koetan varoa selkää kipeytymästä. Mikä on outoa, kun mulla on joko koko alaselkä kipeä, tai sitten vuorotellen toinen puoli. Miksi mä suojaan toista puolta enemmän? Mulla on myös vasemman puolen lihakset vahvemmat kuin oikean ja sainkin kotiläksyksi liikkeitä joilla niitä vahvistetaan. Onneksi ovat aika simppeleitä, mutta "merimiespaini" -liikettä en tajua. En vain tunne mitään sitä tehdessä, enkä edes oikein tajua miten se pitäisi tehdä, kun ei siinä saa liikuttaa itseä :D Ehkä se selkenee kunhan saan noita lihaksia voimakkaammiksi muilla keinoin. Huomenna on uusi fysioaika iltapäivällä. Lisäksi se terapeutti ilmoitti että mulla on yliliikkuvat nivelet, sillä teki kuulemma oikein pahaa kun liikuttelin jalkoja... Ihan kiva uutinen näin ylipainoisen kuulla... Ihme etten ole onnistunut taittelemaan itseltäni mitään jäseniä ikinä.

Fysion jälkeen poikkesin Tiimarissa ja ostin kivannäköisiä jouluisia servettejä, musta pohja, missä hopeavalkoisia lahjapaketteja. Inhoan niitä perinteisiä punaisia ja vihreitä. Ja kultaa... Yöh.

Löytyi myös paristoilla toimiva led-valosarja vanhan pimenneen tilalle. Nyt sain taas maljakkoni valoisaksi.

Mies muuten toi minulle söpön mukin viime viikolla:

Oli sekin vieraillut Tarjoustalossa, tosin Maskussa. Ihana susimuki jossa vielä kansi/alusta. Kätsyä, ensin voi pitää juomaa lämpimänä ja sitten siirtyä vaikka olkkariin ja pistää kannen alustaksi niin ei sottaa paikkoja jos läikyttää. (kun läikyttää, nimim. laitan aina mukit täyteen)

Kipeilyni aikana viime viikolla neuloin itselleni (tai kelle vaan) pipon, hiukan olisi ehkä saanut olla lörtömpi, ensi kerralla taas tiedän.

Ohjeessa kehotettiin kääntämään pipo niin että "nurja puoli" olisi päällä, itse pidän tuosta oikeasta enemmän.

Lankahan ei periaatteessa ole oikein pipolankaa, siinä on mukana mohairia, neuloessakin olen ihan täynnä langanhaahtuvia :D Mutta kun inspis iski, niin...

Samasta langasta mutta harmaana koetan tehdä kaulahuivia, en tiedä onko sekään käytännöllinen, mutta ah kun se lanka vaan on niin ihanaa!

Pipossa neuloin kaksinkertaisella langalla, kun tämä on niin ohutta yksin, mutta kaulahuiviin haluan vain yksinkertaisen langan.

Koulussa kudotaan edelleen, toinen projekti on tässä samalla alkamassa, kankaanpainanta, teemme pakollisena tonttulakin ja sitten vapaaehtoisena vaikka essun tai patalapun. Jouluteemaa siis koulussakin jo.

Toinen kudontatyökin on jo melkein suunnitteilla, teemme kuulemma ryijyn toimikassidoksella.

Jo etukäteen uuvuttaa ajatus että koko kutomisen alkuhässäkkä pitäisi tehdä uudelleen. Siihen menee ihan tolkuttomasti aikaa, näin alussa. Huh.

Nyt kolottaa teehammas, vesi kiehumaan. Sitten pitäisi päättää teenkö koruja, vai neulonko....

"Määrittelemätön virustauti" sepusteli hoitsu ja määräsi mun nieluviljelyyn. Yyh. Siellä sitten ensin kokeili hoitsu, minä ykäsin, sitten kokeilin minä itse ja ykäsin, tuli toinen hoitsu neuvomaan lisää ykäystapoja ja hoitsu kokeili ja minä ykäsin... Lopputulos: ei varmaan onnistunut. Huomenna selviää. Mulla oli jopa aamusella 36,9, mikä on mun mittapuulla suorastaan kuumetta, kun ei tosiaan nouse millään kuume, eikä ainakaan aamuisin.

Seikkailin siis tänään terveyskeskuksessa, ekaa kertaa tuolla labrassa ja löysinhän sinne. En kyllä ensin tajunnut että missä on se vuoronumerotaulu, sitten kun se kiljahti niin melkein pomppasin pystyyn. Nousinkin sitten ylös ja menin oikein hakemaan sitä, siellähän se oli, katon rajassa ihan miun selän takana, mokoma ruutu. Sitten hiippailin pidemmälle käytävään, kun nolostuin pyörimistäni :D ja jäin odottamaan että apua, menikö se mun vuoro jo vai ei.. :D Onneksi ei.

Sitten muistin että mulla on mukana e-pilleriresepti ja kävin kysymässä vastaanotossa että saako sitä uusia sitä kautta. Täällä kun tosiaan jätetään reseptit terveyskeskukseen eikä apteekkeihin, kuten Raisiossa. Ne eivät sitä uskaltaneet ottaa, vaan vanhempi hoitaja ohjasi minut menemään "neuvola" -ovesta sisään, siellä on se seksuaalineuvola. Siis ihan oikeasti, se nainen oikein kuiskasi sen, hyi, onpas hävettävä paikka! :D Ja siis en nyt muista mikä se paikan nimi olikaan, mutta seksuaali-jotain. Siellä missä on perhesuunnitteluneuvolat ja muut.
No löysin sitten sen kamalan paikan ja koputtelin ovelle ja sainkin jätettyä reseptini sinne. Luulin että pitäisi varata gyneaika, mutta ei ainakaan mitään semmoisesta puhunut. Voin kai sen varata myöhemminkin, kunhan nyt saisi pillereitä edes :D

Olipas taas :D Nauratti se hoitaja.

Hikisenä ja puuskuttaen kävelin vielä terveyskeskuksesta Valintataloon muutaman metrin ja hain Ellos-pakettini. Kylläpä otti taas moinen urheilu koville. Inhoan olla kipeänä, muutenkin huono kunto ja kipeänä tuplasti :D

Tilasin yhden neuleen, ponchon ja tuubihuivin. Päiväpeitettäni ei tullut, yhyy :( Olisi kaivattu!

Tämä ei nyt mun päällä näytä pitkän malliselta, olisi pitänyt olla pari numeroa isompi, mutta tilasin jo isoimman mitä oli. Nyt kun se jää lyhyen malliseksi, tulee jotenkin kasarifiilis... Noh. Tavallaan ihan ok silti.

Tämä kuuluu periaatteessa tuohon neuleeseen, mutta ajattelin sitä käyttää muissakin yhteyksissä :)

Ponchon tilasin mustana ja niin isona kuin sai, ehkä liiankin isona, mutta onpahan ainakin kerrankin kunnon viitta :D hrr mikä holotna, tuli vaan mieleen :D Harmi ettei mustasta oikein näy nuo yksityiskohdat äkkiä katsottuna. Kiva silti. Katsotaan nyt tuleeko tilattua enää mitään tuolta, kun se on kummiskin aina hiukan arpapeliä. Näitä tulen kummiskin käyttämään :)

Nyt menen tekemään lisää lämmintä juotavaa!

Justiinsarallaa. Tällä on kuumetta. Siis mitä missä milloin? Mistä oon se itselleni kehinyt? Onhan mulla nuhanen olo ollut melkein koko viikon, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mutta kuumetta. Ei mulla oo ollu kuumetta ikiaikoihin. Hmh.
Just sopivasti näin syysloman loppuessa sitten. Kahellaan huomenna mikä on olo. Ei kyllä kiinnostais mennä arvaushoitsulle käymään, viime kertaisen jälkeen. Tosin nyt voisin sanoa että lällää mulla on ollu kuumetta. Mutta se vaan että edelleen se hoitsujen aika on aamusella, eikä mulla juuri aamusella lämpöä ole. Että siis valehtelijana kummiskin kohdeltaisiin, lol.

Ja mitähän se hoitsu päättelisi siitä että se edellinen lekuri kirjoitti lähetteen psykolaan.... :D Sieltä muuten soitettiin kanssa viikolla ja selitin asian puhelimessa lääkärille ja hän oli aika kummissaan kun lääkäri oli laittanut minusta lähetteen heille. Laittoi lähetteen menemään takaisin, toivottavasti pienen viestin kera... Vois lääkäri kuunnella potilasta eikä jäädä jumiin omiin päähänpinttymiin.

Keskiviikkona tuli Johanna-kirjakerhosta tilaamani kudontaan liittyvä kirja, joka kyllä oli pettymys. En tiennyt tarkkaan mitä tilasin, mutta edullinen hinta houkutti. Ehkä vähän liikaakin silti tuosta läpyskästä, jossa ei mitään kamalan tärkeätä ollut, yksinkertaisia mattomalleja vain vesiväreillä maalattuna, about noin. Noh..

Juju -kirjakerhon liittymispakettini hain perjantaina postista ja se oli kyllä tilaamisen arvoinen! Lahjat oli kivoja, mutta voi noita kirjoja! Hirmu inspiraatio alkaa kirjoa ja neuloa! Etenkin pari kirjontajuttua houkuttaisi, pieniä sisustuksellisia juttuja. Neulonnassahan mulla on menossa mm. pipo tällä hetkellä.

Kaikki kirjat. Riepumattokirja oli pettymys, kaksi muuta... aaahhh...

Tämmöinen ensi kesäksi!

Sulka ja tuollaisia tauluja; mulle heti nyt!

Tällaisen jos jaksaisi vääntää, tai parikin!

Myös varteenotettava kassimalli ensi kesäksi!

Pitäisiköhän koettaa tällainen vääntää jouluksi? Tai yleensä edes täksi talveksi?

Ihania ohjeita nuo kirjat pullollaan, tekisi mieli toteuttaa kaikki ohjeet!

Tilaajalahjana JUJU:lta tuli muistikirja ja sitten nämä bambuiset puikot ja puikkosuoja. Nanson merkki löytyy, mutta silti hieman epähuoliteltu vaikutelma tuli tuosta suojasta, hiukan oli vedetty saumoja sinne tänne.

Laukku oli hyvän näköinen, sinne on hyvä sulloa puikkoja yms. joita onkin jo ihan hyvä määrä, vaikkei toki tarpeeksi! :D

Ellokseltakin tuli noutolappu viikolla, mutta kuinkas ollakkaan, vaikka olin valinnut sen tili -vaihtoehdon, niin silti tuo paketti pitää maksaa noudettaessa. Eli enpä hakenut, ensi viikolla haen, eläköön rahapäivä! Kumman pieneltä se paketti näytti, mahtaneeko siellä olla sitä päiväpeitettä, höh. Olisi ollut kiva. No, muutenkin tökki tuo juttu niin ei ylläri jos ei siellä sitä peitettä olekaan. Vai onko muilla kokemusta, pitääkö ensimmäinen paketti maksaa noudettaessa vaikka on valinnut sen lasku-tili-hässäkän? Kun mulle kyllä tuli ilmoitus että saan ostaa 400 euroon asti ja maksuaikaa on etc, mutta öö silti tämä? Ja ei, en aio ostaa ikinä tuolla summalla ellokselta tavaraa kerralla :D

Huuto.netistä bongasin yhden kudonnan sidosoppiin liittyvän kirjan ja koetan sitä nyt huudella. Vanha kirja, mutta eihän ne sidokset ole mihkään muuttuneet.

Mutta nyt väsyttää, poistun petiin.

Odottavan aika on pitkä. Tilasin kai joskus viime viikolla varmaan alkuviikosta Johanna -kirjakerhosta yhden kirjan (kutomisesta) ja liityin JUJU -kerhoon, jossa on pelkästään kaikenlaisia kädentaitokirjoja. Sieltä sai valita kaksi kirjaa hintaan 1e/kpl ja lisäksi liittymislahjana tulee bambupuikkoja yms. Nyt vaan odottelen että koska milloin saapuupi postia :D Muulloin tuntuu kyllä tulevan liiankin äkkiä esmes. kuukausittainen Johanna -kerhon lehti, mutta nyt ei aika kulu, ei niin ollenkaan.
Loppuviikosta taisin tilailla Ellokselta pari paitaa kokeiluun, yhden tuubihuivin myös. Jos hommat menee oikein niin mukana tulee tarjouksella päiväpeite meidän sänkyyn. Oon vaan niin malttamaton että epäilen jo että oon laittanut tietoja väärin tai ne katsoo Ellokselta ettei mulle voikaan mitään postittaa kun valitsin laskutuksen :D

Nyt sentään yksi odotus päättyi, justiin soi puhelin ja fysioterapiasta soitettiin, ensi viikon perjantaiksi on nyt ensimmäinen aika! Ja naisfysiolle, jes! Pitää käydä ostamassa itelle verkkarit että on jotkut housut millä mennä jumppaamaan :D Mun kotihousut on nimenomaan just ne kotihousut, nukkaset ja melkeen puhki kulutetut, haarat on jo paikkailtu ja nytkin on yksi sauma auki :D Eli ehken mene niillä tuonne..

Olen sen verti ollut jo ahkera, että olen imuroinut yläkerran ja pessyt yläkerran vessan. Vielä jos pyyhkisi kostealla liinalla yöpöydät, kun niihin jotenkin kummallisesti aina pesiytyy semmoisia kummallisia pyöreitä jälkiä... :D Mulla pitää ainaskin aina olla joku vesi- tai mehulasi yöllä vieressä.

Mutta ennen kuin otan alakertaa käsittelyyn, voisin laittaa niistä muutamista sisustuksellisista muutoksista kuvaa tänne, napsin eilen parit kuvat (fiksusti ennen siivoamista :D)
Melkein kaikki esineet ovat olleet täällä jo miehen isän asuessa, nyt vaan kaivettiin esiin niitä tuolta yhdestä huoneesta minne niitä ennen remonttia sullottiin.

Vanhoja kirjoja, siis vanhoja. Toinen ainakin on raamattu. En uskalla edes koskea niihin kun ovat niin haperoja.

Kuka tietää mikä tuo "laatikko" on kirjojen tasona? Pieni arvoitus teille:)

Olkkarin ikkunatasolle laitoin joku aika sitten Tiimarin alesta ostamani kynttilät, kun keksin että mullahan on tuollaiset jalat, jotka saatiin joskus miehen äidiltä. Toinen jalka on vähän venkura, mutta no jaa.

Samalla ikkunatasolla on jo rempasta asti olleet nämä kaksi majakkaa, aivan ihanat, vaikkei meillä muuten olekaan mitenkään merihenkistä (mitä tietysti Naantalissa pitäisi olla). Miehen isä on nämä saanut lahjaksi miehen siskoilta. Hän keräsi kaikkea meriaiheista.

Toisen ikkunan edessä on kasvuston välissä tämä jo nähty sininen penkki. Sen päälle laitettiin miehen isän itsensä tekemä peli, mikäs tuon nimi taas onkaan. Tälle kaksikolle voisi keksiä paremmankin paikan. 

Miehen isän aikainen vanhahko vaaka. Hauska yksityiskohta keittiön ikkunatasolle, sopii vielä sisustukseen kun on väriltään valkoinen.

Kaikenlaista kippoa ja kappoa on myös jäänyt tänne, yksi on tuo Arabian kannu, joka löysi paikkansa keittiön kulmahyllystä.

Vaikken kauheasti mitään Arabiaa tms. fanitakaan, niin tämä on kyllä aikalailla munkin silmään sopiva!

Mutta jos sitä menis tuonne alakertaan hommiin, eikä lusmuilis tässä ;D Vois käydä vilkaisemassa postilaatikon, jos sinne olisi eksnyt jotain kivaa. Aiemmin ei vielä ollut, yleensä täällä tulee posti aikaisin, mutta tänään on kyllä semmonen tuuli ja puhuri, ettei postinjakajilla varmaan ole kivaa...

Syysloma!! Melkein tekis mieli laulaa että "perjantai perjantai, peerjantai peeeerrrjantaaaiiii!", tai siis oikeammin että syyyyyyssslooomaaaa, mutta samalla nuotilla :D

Meikä taitaa olla ekaa kertaa tän koulun aikana tunnollinen oppilas ja sairastaa lomalla. Eilen aamusta alkoi nenän, kurkun ja korvien kutina ja jumalaton pärskintä. Sama tänään. Loistavaa :D Enpä jää koulussa jälkeen, lällislää.

Ahkeroin viime viikolla niin, että pitäisi ensi viikolla päästä jo oikeasti kutomaan. Oon tietty jäljessä kun olen ollut poissa, mutta onneksi muutama muukin on ollut hidas. Pari muuta pääsi aloittamaan kutomisen vasta viime torstaina ja yksi luokkalainen on samassa vaiheessa kuin minä.
Mikä on "huvittavinta", niin muutama luokkalainen on jo kutonut tyynynsä... Ne ketkä sai ekana valmiiksi kaikki aloitushässäkät. Kun se kutominen ei vie kuin pari hassua tuntia, nämä alkuvalmistelut on vieneet iät ja ajat. Toivottavasti se muuttuu kunhan opitaan tekemään jutut nopeammin.... (äs if)

Opettaja kuitenkin rauhoitteli, ei mitään hätää vielä. Silti koitan pitää kiirettä. Kun kyllä se hätä jossain vaiheessa sitten kummiskin tulee, jos ei pidä kiirutta :D

Tässä kuva meikäläisestä joku aika sitten.

Perjantaina oli koulussa hätäensiapu -koulutusta koko päivä. Pumpattiin anne-nukkea ja höngittiin :D Ja sidottiin painesiteitä ja sen sellaista. Mukana koulutuksessa oli kaksi luokkaa, meidät jaettiin vielä ryhmiin ja hahaa, meidän ryhmä oli paras elvytyksessä! Kaikki osasi hönkiä oikein ja pumpattiin oikeasta kohtaa ja oikealla tahdilla. Se täti kun oikein mittasi vekottimella,että näin tapahtui. Nyt olemma velvoitettuja menemään auttamaan jos jotain sattuu, kortti on plakkarissa.

Taidan vielä ostaa Elvytyssuoja -avaimenperän, että ei tarvitse alkaa nirsoilemaan potilaiden kanssa, tai ylipäänsä pelätä mitään tartuntoja :D

Lauantaina käytiin syömässä ystäväpariskunnan luona, ai jai kyllä oli herkkuva. Uunilohta ja perunoita voilla, lisukkeita ja jälkkäriksi tiramisuhässäkkää ja vielä kahvin kanssa herkullista syksyistä kääretorttua kirpeillä puolukoilla! Jösses, me kierittiin kotia :D

Eilen huolimatta alkavasta nuhastani, touhusin hetken miehen seurana pihalla, keräsin omenoita takapihalta. Kyllä niitä vaan riittää. Ensi syksynä kieltäydyn hommasta, toivottavasti mies pitää sanansa ja leikkauttaa puita pienemmiksi tai napsaisee vaikka tuon yhden kokonaan pois... Lisäksi sain hetkeksi seurakseni miehen siskojen haukun, suomenlapinkoiran, joka ei niin innokkaasti seurasi omenoiden poimintaani :D Aika tylsää puuhaa vissiin siitäkin.

Koko syksy meni ilman valokuvausta, nyt lokakuun alussa ehdin napsia pari kuvaa.

Aamuisin bussissa koulumatkalla on syyhyttänyt useammassakin kohtaa painaa STOPpia ja jäädä kuvaamaan, on ollut niin nättiä, syksyn värejä ja usvaa. Yksi aamu oli usvaisella pellolla kolme peuraakin. :)

Katsotaan jaksaisiko vaikka joku aamu nousta normiaikaan ja mennä bussilla vaikka tuohon maskuun. Harmi vaan kun ei voi tietää milloin on usvaa ja milloin ei. Ja pian on kaikki puutkin jo lehdettömiä. Mutta katsotaan.

Tällä viikkoa pitäisi siivota kotona ja pihalla kerätä vielä tuolta takimmaisen omenapuun alta kaikki mömmööntyneet omput pois. Yöh. Lapiolla vaan.. Inhaa.

Ja kokeeseen pitäisi lukea, semmoinen on ensi viikolla. Huh.

Ja jostain pitäisi saada oppi lampaan kerimiseen! Mennään loppukuusta Taivassaloon jonnekin lammastilalle ja keritään kukin oma lammas. Sitten jossain vaiheessa tehdään siitä villasta itse lankaa. Voisin jättää sen keritsemisen muille, muuten kuulostaa kivalta :D

Nyt pitäisi päättää mennäkkö siivoamaan vai laiskottelemaan. Paras olisi ainakin hiukan valmistella sitä siivousta. Olenkin tyhjännyt ruokapöytää, sitä kun ei mun koulutarvikkeilta ja koruntekovehkeiöltä ole hetkeen näkynyt... Heti on siistimmän näköistä :D Pari "uutta" sisustuksellista juttuakin olisi kuvattavana ja yksi pikkupöytä kasattavana ja jos nyt sitten siirtäisi entiset olohuoneen nojatuolit (siis henrin isän aikaiset) tähän yläaulaan, että saisi siihen edes ne nojatuoleiksi ja tuota yhtä "romuhuonetta" alhaalla tyhjäksi. Hommaa olis. Olisko jossain huone jossa olis energiaa kans? :D

Viikonloppu oli taas yhtä horroria. Nyt ne tuli sitten ne mielialaoireet. Oonhan mä ollut vähän närkki tässä jo jonkun aikaa, mutta en nyt ihan mikään raivotar - parkuja.

Lauantaina piti mennä miehen kanssa katsomaan mulle uusia kenkiä Myllystä, kun vanhat tosiaan on rikki. No, minähän etsin oikeastaan saappaita, ja nimenomaan Hai -saappaita. Sokoksella oli liiloja. No eihän mun läskeihin pohkeisiin mennyt edes Hait, vaikka ne onkin lyhytvartiset. Siinä vaiheessa jo itketti ja tuskastutti, mutta lähdettiin vielä Prismaan katsomaan valikoimia saappaista ja kengistä yleensä. No ei niin ei. Ja mies ei taas tajunnut ollenkaan, että saappaat jotka minä olisin halunnut, olisi pitänyt olla kauniit ja esiteltävät. Ei semmoset perusmustat nokialaiset. Mies vielä tokaisi, että hän ajatteli että mulle ostettas sellaset saappaat että hänkin voisi niitä käyttää pihalla/mettässä/missälie paskassa. No tokaisinko tässäkin vaiheessa aika rumasti että tod. mun nättejä saappaita (jos mun läskit jalat niihin ees mahtuisi) ei lainaisi mies eikä ainakaan mihinkään kakkahommiin. Aika tylyä, kun vielä oltiin miehen rahoilla mulle ostamassa niitä kenkiä.... No, mies sitten mulle ojenteli kaikenmaailman kenkiä ja mulla kasvo epätoivo ja tuskaisuus kun musta tuntui että olisi pitänyt jotkut vaan ottaa ja olla hiljaa ja tyytyväinen, mutta eihän niitä miehen valkkaamia kenkiä meikäläinen olis pitänyt... Siis eikö se jo tunne mun tyyliä? Käytiin välissä Kookengässäkin, eikä sielläkään muka ollut mitään. Jossain vaiheessa oltiin takaisin Prismassa ja minä sain totaalisen parkumiskohtauksen, puolittain raivosin miehelle tuskaa kun ei löydy kenkiä ja miten koko homma ahdistaa ja miten tyhmältä tuntuu kun ahdistaa, kiukuttaa ja itkettää ihan sama mitä mies tekee tai sanoo tai onko hiljaa (ja ylipäänsä näihin oireisiin ei voi vaikuttaa millään tavalla lieventävästi, voin raivota ihan mistä syystä vaan tai ihan syyttä)... Onneksi mies jokseenkin ymmärsi ja oli pahoillaan kun hänen tahdostaan ja jankkauksestaan otin lääkäriin yhteyttä ja aloitin lääkkeen lopetuksen. Kun ei se muka tajunnut että siitä näin paljon oireita tulee. Vaikka on se ennenkin näitä nähnyt, silloin joku vuosi sitten esmes. kun ei ollut vissiin kummallakaan rahaa ja mulla jäi muutama päivä ottamatta lääkettä, olin ihan hirviö. Sama silloin joskus kun aikoivat vaihtaa tämän lääkkeen toiseen ja tuli oireet. Lyhyt on miehen muisti, minä kyllä muistan kokemukseni. =/

Sunnuntaina mies oli jossain menoissaan ja oli antanut mulle rahaa, jos vaikka olisi helpompaa mennä yksin katsomaan niitä kenkiä ihan omassa rauhassa. No, minä lähdin, mutta en sitten tajunnut että oli sunnuntai ja bussit ei kulje samoin kuin viikolla. Odotin ensin Naantalin päässä melkein puoli tuntia bussia, ja sitten Raisiossa huomasin että bussi joka menisi Myllyyn, tulee vasta tunnin päästä. Se tuntui maailmanlopulta ja paruin sitten siinä pysäkillä kuinka kaikki on perseestä ja miten minä olen maailman huonoin olento ja yököttävä ja turha ja mitä lie kaikkea mitä nyt voi märehtiä kun oikein on perse-olo. Lähdin sitten takaisin kotiin siitä. Kotona kaaduin sohvalle ulisemaan silmiäni turvoksiin.
Mulla olisi ollut nyt viides viikko alkamassa, nyt olisi ollut tarkoitus ottaa tänään aamulla pilleri, kun viimeksi otin perjantaina, eli joka kolmas päivä. Mies sitten sunnuntaina ehdotti että jos menisin lääkäriin kysymään apua, mitä tehdä, pitäisikö lopettaa tämä lopetus vai mitä. Kun koulu kärsii kun joko istun pytyllä tai huippaa tai uusimpana, raivoan ja parun. Mies lähti illalla reissuun pariksi päiväksi, melkein perui menonsa, kun ei olisi halunnut jättää minua yksin. Mutta mitäpä se olisi auttanut, olisin varmaan vain saanut riidan aikaiseksi mielialoillani tai ainakin miehelläkin olisi ollut kurja olo. Minä nappasin eilen illalla jo lääkkeen, kun olo oli niin paha.
Nyt aamulla soitin arvauskeskukseen ja sain ajan sijaiselle, olisin kyllä halunnut omalääkärille, mutta kun ei niin ei.
Sijainen sitten kertakaikkiaan käsitti kaiken ihan väärin, eikä suostunut tajuamaan että oireeni johtuvat lääkkeen lopetuksesta, eikä siitä että olen masentunut. Sai päähänsä että olen ihan masentunut ihmisraukka ja päätti kirjoittaa lähetteen psykiatriselle. Just. Meinasi siinäkin palaa käämi totaalisesti ja harmitti niin että silmät kostui kun teki mieli alkaa vollottaa, mutta siitähän se vasta olisi saanut vettä myllyynsä, idiootti. Nytkin se näki varmaan näki kuinka hermostuin ja olin vedet silmissä (koska vieroitusoireet!) ja ihan varmaan ajatteli, että joo joo, kyllä se tietää että on masentunut, eikä vaan halua myöntää. Se kyseli mun taustat ja kaikki ja kerroin mistä johtuen olen ollut masentunut ja että olen käynyt terapiassa jne jne ja että siitä on VUOSIA aikaa ja että mulla on nykyään ihan normaali ja hyvä olo. Mutta eihän se pässi mitään ottanut onkeensa, toisteli vaan että "ei siinä ole mitään hävettävää jos on masentunut". Paras lause oli se, että "eihän se lääkitys yksin auta masennukseen". Meinasi mennä kuppi nurin kyllä siinä vaiheessa, no **ttu ei autakaan, siksi OLEN OLLUT HOIDOSSA JA TERAPIASSA JA MULLA ON JÄÄNYT LÄÄKE SIKSI KUN SIITÄ TULEE VIEROITUSOIREITA SENKIN PÄSSI.
No ihan sama, kirjoittakoon lähetteen, niin juttelen sitten asiasta OIKEASTI tietävän ihmisen kanssa, joka saa auttaa mua pääsemään tästä lääkityksestä eroon, kun se on ihan turha.
Omalääkärikin olisi antanut mulle tukea ja kirjoittanut (niin kuin puhe oli) jotain rauhoittavaa ja tasoittavaa että pääsen tämän vaiheen ohi ja että voisin jatkaa lopettamista. Mutta eihän tämä mitään semmosista... kyselee vaan että onko mulla ollut itsetuhoisia ajatuksia... Just. No ei ole, kun en ole masentunut! (mutta mulla on kyllä semmosia ajatuksia että voisin koettaa läpsiä sua ympäri korvia että tajuaisit jotain..... :D)

Että semmottiis. Sain tämän päivän saikkua ja huomenna koitan taas päästä sorvin ääreen.

Nyt iltapäivällä orientoiduin ja suuntasin kolmannen kerran kohti Raisiota ja Myllyä, ja jopa pääsin perille... Ja löysin kengät ja vielä housutkin! Näin sitä masennukseen shopataan.... :D Lol. Naurattaa koko homma, tai siis tuo lekuri, vaikka se myös pänniikin. Jatkan nyt lääkkeiden syömistä että koulu ei kärsisi enempää ja sitten joskus toisen lääkärin kanssa mietin sen lopettamisen. Jos ei aiemmin niin kesälomalla. Harmitta kyllä hiukan kun pääsin jo näinkin monennelle viikolle ja sitten joudun lopettamaan jonkun pällin lekurin takia (no okei, ei yksin sen takia :D). Tosin voisihan sitä kokeilla vielä saada aikaa omalle lääkärille, vaikka edes soittoaikaa ja pyytää jotain tasottavaa, mutta ehkä se sittenkin on parempi näin. Ärsyttää kun mies tässä oli enemmänkin innoittajana, tai siis jankkaajana ja nyt kun itse olisi sillä idealla että mennään tämä läpi, niin ei oikein voikkaan...

Mutta niistä ostoksista.. Löysin nyt sitten kuitenkin sieltä Kookengästä nämä uudet, olisi siellä ollut kyllä kivat korolliset nilkkuritkin, mutta... Jotenkin on jäänyt tämä "tossuttelu" päälle. Alunperin mietin consseja, mutta en sitten ostanutkaan niitä, kun ei ollut haluamaani väriä oikeassa koossa.
Nuo kengät on paksumpipohjaiset kuin aiemmat, joka toivottavasti tarkoittaa sitä että ne kestävät edes tämän syksyn (o_o) ja ne eivät ole kankaiset vaan nahan oloiset, joka toivottavasti myös edesauttaa kuivana pysymistä.

Kengät on harmaat ja niissä on pinkit vuorit ja toisina nauhoina tuli tietty kanssa pinkit nauhat.

Housut on Sokoksen Gossip -mallistosta, vaalean mintunvihreät, kerrankin mulla on "värilliset" housut, kun yleensä ei mun kokoa löydy. Nämäkin on varmaan ne isoimmat tuota mallistoa ja just ja just meni päälle. No ei nyt ihan niin, mutta ei paljon puuttunutkaan. Olenkin ajatellut että jos kokeilisi tiputtaa parit kilot, voisi noi housut toimia innoittajana. Hintaa näillä oli ihan kivasti, 59,90, mutta niissä oli -20% ale. Katsotaan jos hakisi toisenväriset vielä, jos saa kiloja pois ja jos niitä on siellä vielä myöhemmin. Oli myös keltaisia ja sellaisia hassun punertavia, hitsi kun ei nyt taas tule sen värin nimi mieleen. Eniveis.

Mutta että tämmöstä avautumista taas tälläkertaa. On se ilo koittaa lopettaa turhanpäiväinen lääkitys. Aika souvia.

Syssyä. Melkeinhän sekin on pian jo ohi.

Tää on nyt ollut kaksi päivää kotosalla ja kyllä niin ketuttaa ja on huono omatunto! Ja pelottaa että paljonko olen jäljessä. Huomenna on pakko päästä kouluun. Vähän vaan huono keskittyä kun hurisee, surisee, pyörii, etoo ja pulputtaa. Nyt on onneksi jo parempi olo. Jos sitä menis edes kahdeksi päiväksi tälle viikkoa opiskelemaan, kun perjantai on vapaa.

Eilen uskaltauduin bussilla keskustaan sen verran että kävin postissa. Tilasin viime viikolla Villihelmestä paketin, perus korunosia, joista tietysti unohdin ne aika oleelliset, eli korviskoukut......... Mutta sen verran muistin että tilasin pirtanauhoista tehtäviin rannekoruihin sopivia osasia. Yhden jaksoin eilen jopa sutata kasaan.

Esittelen tässä muitakin koruja, matskuja on haalittu mm. Tiimareista aiemmin.

Tässä rannekoru, väreinä ja lankoina samat joista teen tyynyt. Pitää harjoitella vielä tuota nauhan "sullomista" tuonne nauhanpäätteen sisään :D

Keinonahkasuikalekorvikset.

Lisää "suikaleita".

Erilaisia suikaleita. Osasta puuttuu vielä koukut, kiitos tekijän muistamattomuuden :D

Sulkakorviksia, vaikka pääsiäistä odottelemaan. On siellä pari joulun vihreää ja punaistakin. Näistäkin parista puuttuu koukut. Koukkuina on suljettavat koukut.

Sitten punaisesta nahasta leikatut tähdet ja ketjua. Aika kivat minusta.

  

Tässä on pari tähteä lisää, pinkit ainakin pvc- muovia, mustista en ihan satavarma ole. Valkoiset "sulat" on myös pvc:tä, ellen ihan ole erehtynyt. Näihin pitää tilailla niitä koukkuja.. Jos tilaisi kerralla tarpeeksi :D

Muuten olen kotosalla sohvalla neulonut pikkuhiljaa tyynynpäälistä, ajatuksena, että jos yhdistäisi fuksiaa ja vihreää, niin saisi tavallaan jouluisemman päälisen :D

Vaihtelevasti oikeaa ja nurjaa. Jos ei nyt ihan miellytä omaa silmää niin tuleepahan jotain tehtyä kun sormia syyhyttää. :D

Postista nappasin puupöllölle heijastinkaverin. Hintaa vajaa 4e. Siellä olisi ollut Aarikankin heijastimissa pöllöä, sitten paria erilaista pöllömaskottia/avaimenperää ja tennispalloa isompia huopaisa "pöllöpalloja". Todella suloisia. Hinnat esti ostamasta : / Ehkä joskus.

Nyt ei sitten muuta.